Institute of Voyeurism and Gardening − Pamela Brandt, Leonora Fredriksson, Susanne Gottberg, Sara Orava ja Stiina Saaristo 18.6.–13.9.2026

Institute of Voyeurism and Gardening on viiden suomalaisen eturivin kuvataiteilijan Pamela Brandtin, Leonora Fredrikssonin, Susanne Gottbergin, Sara Oravan ja Stiina Saariston yhteisnäyttely. Kahteen kerrokseen ulottuva laaja näyttely rakentuu maalauksista, veistoksista ja piirustuksista. Teokset avaavat näkymiä muistoihin, uniin, tunteisiin ja ruumiillisiin kokemuksiin. Näyttelyä täydentävät Riihimäen taidemuseon ja Riihimäen kaupunginmuseon kokoelmista valitut teokset ja esineet, joiden ympärille taiteilijat ovat rakentaneet kuvitteellisen instituutin museon tiloihin.

Nimetyt teemat johdattavat katsojaa läpi näyttelyn. Näyttelysalit on nimetty aiheittain: Hortus cultus – Puutarha; Natura – Luonto; Passio – Kärsimys, intohimo; Sanctus – Pyhä; Somnium – Uni; Innocentia – Viattomuus; Nox – Yö.

Taiteilijat kuvailevat näyttelyä:

“Näyttelymme lähtökohtana on kollektiivinen ja taiteilijalähtöinen prosessi, jossa henkilökohtainen ja yhteinen muistaminen, hauraus, halu, katsominen ja näkymättömäksi jääminen kietoutuvat yhteen. Teoksiamme yhdistää esittävyys, joka liikkuu alitajunnan, kehon kokemusten ja havaintojen rajapinnoilla. Samalla näyttelymme tarkastelee kontrollin, dokumentoinnin ja luokittelun mekanismeja.

Riihimäen taidemuseon arkkitehtuuri käytävineen, huoneineen ja vitriineineen toimii näyttelyn kehyksenä. Teoksemme ja museokokoelmista valitut teokset ja esineet asettuvat rinnakkain muodostaen tilallisen ja monikerroksisen kokonaisuuden, vaihtoehtoisen kartoituksen siitä, mikä ihmisessä ja maailmassa on haavoittuvaa, paljasta tai unohtunutta.”

Näyttelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahasto.

TAITEILIJOISTA:

Stiina Saaristo (s. 1976 Kisko) tunnetaan suurista piirustuksistaan ja groteskista tyylistään. Saaristo on laajentanut viime vuosina ilmaisuaan myös keramiikkaveistoksiin. Hänen yksityiskohtaisissa teoksissaan groteski huumori, omakuvallisuus ja tarkkanäköinen ihmiskuva yhdistyvät. Saaristo käsittelee sukupuolirooleja, vallankäyttöä, ulkonäköpaineita ja ihmisluonnon ristiriitaisia puolia empaattisen mutta ironisen kuvakielen kautta.

Kuvataideakatemiasta vuonna 2005 valmistunut Saaristo muistetaan erityisesti mm. laajoista yksityisnäyttelyistään Amos Andersonin taidemuseossa (2010) sekä Serlachius-museossa (2025–2026). Saariston teoksia kuuluu lukuisiin keskeisimpiin suomalaisiin taidekokoelmiin.

Susanne Gottberg (s. 1964 Tammisaari) tunnetaan pelkistetystä ja tunnistettavasta maalaustyylistään, jossa valo, hiljaisuus ja tilallisuus ovat keskeisessä roolissa. Hänen teoksensa käsittelevät usein läsnäolon, poissaolon ja katseen teemoja vähäeleisen mutta intensiivisen kuvakielen kautta.

Kuvataideakatemiasta vuonna 1989 valmistuneelle Gottbergille on myönnetty monia palkintoja, kuten Suomen Taideyhdistyksen dukaattipalkinto vuonna 1991. Gottberg valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi vuonna 1994. Myös mm. julkisista muotokuvistaan tunnetun Gottbergin teoksia kuuluu useisiin merkittäviin ja keskeisiin suomalaisiin julkisiin ja yksityisiin kokoelmiin sekä moniin kokoelmiin Ruotsissa. Gottberg on pitänyt lukuisia näyttelyitä niin kotimaassa kuin ulkomailla.

Sara Oravan (s. 1975 Helsinki) teokset rakentuvat hitaassa ja kerroksellisessa prosessissa, jossa kuva peittyy, muuntuu ja rakentuu uudelleen. Oravan tuotannossa toistuvat kehollisuus, rituaalien symboliikka sekä ihmisen sisäisen ja ulkoisen maailman välinen suhde.

Kuvataideakatemiasta vuonna 2012 valmistunut Orava on pitänyt yhteisnäyttelyiden lisäksi lukuisia yksityisnäyttelyitä koti- ja ulkomailla (mm. Galleria Ama, Keravan Taidemuseo ja Neue Galerie im Artforum, Offenburg). Hänen teoksiaan löytyy useista merkittävistä suomalaisista taidemuseoista sekä kokoelmista Suomesta ja ulkomailta. Orava on tehnyt myös näyttämöteoksia, joista viimeisimpänä Medusa (Exit3-Company, Helsingin Oopperakesä 2022).

Leonora Fredrikssonin (s. 1967 Helsinki) keskeinen ilmaisumuoto on maalaus. Hänen teoksissaan tarkkanäköiset havainnot elämästä laajenevat sadunomaisiksi näkymiksi. Fredrikssonin teokset syntyvät aikaa vievässä työssä, jossa jokaisella siveltimenvedolla on tarkoituksensa.

Vapaassa Taidekoulussa (1986–1987), Västra Nylands folkhögskolanissa (Konstlinjen 1987–1988) ja Kuvataideakatemiassa (1988–1996) opiskelleen Fredrikssonin teoksia voi löytää useista julkisista kokoelmista. Fredriksson on toteuttanut julkisia teoksia mm. Uuteen lastensairaalaan (2018) ja Helsingin oikeustaloon (2004). Fredriksson on osallistunut lukuisiin yksityis- ja yhteisnäyttelyihin.

Pamela Brandt (s. 1950 Helsinki) työskentelee maalauksen ja piirustuksen parissa. Hänen teoksensa, joissa arkiset asiat ja pyhä limittyvät toisiinsa, liikkuvat intiimien havaintojen, tunnelmien ja symbolisten kuvien alueella.

Brandt on osallistunut useisiin näyttelyihin niin kotimaassa kuin ulkomailla. Hänellä on ollut yksityisnäyttelyitä mm. monissa keskeisissä gallerioissa Ruotsissa ja Norjassa. Viimeisimpiin näyttelyihin kuuluvat näyttelyt Sveitsissä (Liste, Basel 2026) ja Ranskassa (In extenso, Clermont-Ferrand 2026). Brandt on opiskellut Vapaassa Taidekoulussa vuosina 1971–1976.